Mikä on GODIN? GODIN (Global Open Data Integration Network, globaali yhteistyöverkosto avoimen datan yhdistämiseksi) on GLEIF:n (Global Legal Entity Identifier Foundation, globaalia LEI-järjestelmää hallinnoiva säätiö) johtama aloite. GLEIF ja Open Ownership, tosiasiallisen omistajuuden läpinäkyvyyteen keskittyvä voittoa tavoittelematon järjestö, käynnistivät GODINin maaliskuussa 2025. Verkoston tavoite on yksinkertainen. Maailmassa on monia arvokkaita avoimia datasettejä. Ne ovat kuitenkin hajallaan eri alustoilla, maissa ja standardeissa. GODIN yhdistää nämä datasetit yhdellä yhteisellä avaimella. Tämä avain on LEI-koodi (Legal Entity Identifier, oikeushenkilöiden globaali tunnistuskoodi). Jokaisella yrityksellä on vain yksi ainutlaatuinen LEI-koodi. Kun tämä koodi esiintyy jokaisessa datasetissä, tiedot voidaan yhdistää luotettavasti. Yritysrekisterit, toimitusketjukartat, kestävyysdata, tosiasiallisen omistajuuden tiedot ja muut lähteet alkavat kommunikoida keskenään. Lyhyesti sanottuna juuri tätä GODIN tekee. Mikä muuttui heinäkuussa 2026? GLEIF ilmoitti 16. heinäkuuta 2026, että kolme uutta jäsentä oli liittynyt verkostoon: Open Supply Hub, Wikimedia Deutschland ja Wikirate International. Tämän seurauksena GODINin

Mikä on Project Aperta? Project Aperta on BIS:n (Bank for International Settlements, keskuspankkien yhteistyöelin) johtama aloite. Lyhyesti sanottuna se testasi rajat ylittävän avoimen rahoituksen yhteentoimivuutta. Projektia johti BIS Innovation Hub Hong Kong Centre. Projektin aikana prototyyppi yhdisti viiden markkinan avoimen rahoituksen verkostot: Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Brasilian, Hongkongin ja Intian. Tämän seurauksena BIS kutsuu sitä verkostojen verkostoksi. Projekti kokosi yhteen useita keskuspankkeja. Näihin kuuluivat Hong Kong Monetary Authority, Brasilian keskuspankki ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien keskuspankki. Lisäksi mukana oli Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusalan sääntelyviranomainen FCA. Myös GLEIF (Global Legal Entity Identifier Foundation, maailmanlaajuista LEI-järjestelmää valvova elin) liittyi mukaan yhdessä International Chamber of Commerce Digital Standards Initiativen sekä useiden liikepankkien ja fintech-yritysten kanssa. Yksi tärkeä seikka. Aperta on valmis ja testattu prototyyppi, ei vielä toiminnassa oleva palvelu. Siitä huolimatta se osoittaa selvästi, mihin suuntaan rajat ylittävä rahoitus on menossa. Miksi rajat ylittävä rahoitus tarvitsee

Tekoälyagentit toimivat jo yritysten puolesta Tekoälyagentit eivät ole enää kokeilu. Ne etsivät tietoa, vertailevat tarjouksia, täyttävät lomakkeita ja ovat vuorovaikutuksessa muiden järjestelmien kanssa yritysten puolesta. WEF:n (World Economic Forum, kansainvälinen taloudellisen yhteistyön järjestö) tietojen mukaan 82 % johtajista aikoo ottaa tekoälyagentit käyttöön seuraavan yhden–kolmen vuoden aikana. Tästä syntyy kysymys, johon internet ei ole koskaan aiemmin joutunut vastaamaan tässä mittakaavassa. Kun tekoälyagentti suorittaa toimenpiteen, agentti itse ei ole vastuussa mistään. Sen takana oleva oikeushenkilö on. Mutta miten kukaan voi varmistaa, mikä oikeushenkilö se on? Nykypäivän internetillä ei ole yhteistä standardia sille. Mikä on Agent Name Service? Kesäkuussa 2026 Linux Foundation ilmoitti aikomuksestaan lanseerata ANS (Agent Name Service, avoin standardi tekoälyagenttien identiteetin varmistamiselle). Linux Foundationin lehdistötiedotteen mukaan tavoitteena on luoda luotettava kerros tekoälyagenttien tunnistamiseen, varmistamiseen ja löytämiseen internetissä. ANS ei rakenna uutta infrastruktuuria tyhjästä. Sen sijaan se nojaa DNS:ään (Domain Name System,

Miksi Intia päätti toimia Intian rahoitusmarkkinat ovat valtavat. Joka päivä satoja miljoonia transaktioita liikkuu pankkien, yritysten ja rahoituslaitosten välillä. Vuosien ajan kuitenkin jatkui tuttu ongelma: kuka todella seisoo transaktion takana? Vuoden 2008 finanssikriisi teki tuosta kysymyksestä mahdottoman sivuuttaa. Sääntelyviranomaiset havaitsivat, etteivät ne pystyneet nopeasti tunnistamaan, mitkä markkinatoimijat olivat alttiina kaatuvien vastapuolten riskeille. Tiedot olivat hajanaisia, tunnisteet epäjohdonmukaisia ja rajat ylittävä läpinäkyvyys oli lähes olematonta. Tämän seurauksena G20 perusti LEI-järjestelmän (Legal Entity Identifier, maailmanlaajuinen tunniste oikeushenkilöille rahoitustransaktioissa), jota valvoo GLEIF (Global Legal Entity Identifier Foundation, maailmanlaajuista LEI-järjestelmää hallinnoiva elin). GLEIF seuraa LEI:n käyttöönottoa sääntelyssä maailmanlaajuisesti, ja Intia erottuu yhtenä perusteellisimmista esimerkeistä siitä, miten maa voi ottaa LEI:n käyttöön laajassa mittakaavassa. Vaiheittainen käyttöönotto: 2017–2025 Reserve Bank of India (RBI, Intian keskuspankki) aloitti suurimmista lainanottajista vuonna 2017 ja laajensi vaatimusta vaiheittain. Jokainen vaihe tuli tiukan määräajan ja selkeän kynnysarvon kanssa, joten yrityksillä oli

Miksi Yhdysvaltain rahoitustiedot ovat pitkään olleet hajanaisia Yhdysvaltain liittovaltion rahoitusvalvonta on historiallisesti toiminut erillään. Eri sääntelyviranomaiset käyttivät erilaisia järjestelmiä, erilaisia muotoja ja erilaisia tunnisteita samoille toimijoille. Vuoden 2008 finanssikriisin aikana sääntelyviranomaiset havaitsivat, etteivät he voineet nopeasti tunnistaa, mitkä markkinatoimijat olivat alttiina kaatuvien vastapuolten riskeille, koska tiedot eivät yksinkertaisesti olleet yhteydessä toisiinsa. Kongressi laati FDTA:n (Financial Data Transparency Act, Yhdysvaltain laki, joka edellyttää yhtenäisiä koneluettavia standardeja taloudelliseen raportointiin) korjatakseen tämän. Joulukuussa 2022 kongressi hyväksyi lain ja määräsi yhdeksän liittovaltion rahoitusviraston ryhmän laatimaan yhteiset tietostandardit. Mitä päätettiin kesäkuussa 2026 Kesäkuussa 2026 viranomaiset julkaisivat lopullisen yhteisen säännön, joka tulee voimaan 1. lokakuuta 2026. SEC (U.S. Securities and Exchange Commission), FDIC (Federal Deposit Insurance Corporation), OCC (Office of the Comptroller of the Currency), Fed (Federal Reserve System), NCUA (National Credit Union Administration), CFPB (Consumer Financial Protection Bureau), FHFA (Federal Housing Finance Agency), CFTC (Commodity

LEI-koodilla on keskeinen rooli Euroopan uudessa yritysdigitaalilompakossa — yhdenmukaistettua digitaalista identiteettityökalua EU-yrityksille. Euroopan unioni muokkaa tapaa, jolla yritykset todistavat identiteettinsä, allekirjoittavat asiakirjoja ja ovat vuorovaikutuksessa viranomaisten kanssa rajojen yli. LEI (Legal Entity Identifier, yksilöllinen globaali tunniste oikeushenkilöille) on avainasemassa tämän toteuttamisessa käytännössä. Mikä on Euroopan yritysdigitaalilompakko? Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa EBW-asetukseksi marraskuussa 2025 (COM(2025) 838). Tavoite on selkeä: vähentää yritysten hallinnollista taakkaa ja tehdä rajat ylittävistä toiminnoista EU:n sisällä nopeampia ja yksinkertaisempia. EBW:n avulla yritys voi suorittaa seuraavat toimet digitaalisesti täydellä oikeusvaikutuksella kaikissa 27 EU:n jäsenvaltiossa: Vahvistaa oman identiteettinsä ja tarkistaa vastapuolen tiedot reaaliajassa Luoda, tallentaa ja jakaa vahvistettuja asiakirjoja, kuten lisenssejä, lupia ja todistuksia Allekirjoittaa ja aikaleimata asiakirjoja sähköisesti Myöntää valtuutuksia, jotta muut voivat toimia yrityksen puolesta Kommunikoida muiden yritysten ja julkisten viranomaisten kanssa turvallisen kanavan kautta Julkisten viranomaisten on lain mukaan hyväksyttävä EBW-pohjaiset identiteetit. Yritykset kuitenkin päättävät itse,

Mikä on MiFID II ja miksi se on tärkeä yrityksellenne Rahoitusvälineiden markkinoita koskeva direktiivi, joka tunnetaan nimellä MiFID II, on EU:n lainsäädäntökehys, joka säätelee rahoitusvälineillä käytävää kauppaa EU:n markkinoilla. Se tuli voimaan 3. tammikuuta 2018 yhdessä suoraan sovellettavan rahoitusvälinemarkkinoita koskevan asetuksen (MiFIR) kanssa. MiFID II:n tavoitteena on lisätä rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja vahvistaa sijoittajansuojaa. Tämän saavuttamiseksi kehys edellyttää jokaisen transaktioon osallistuvan osapuolen selkeää ja yksiselitteistä tunnistamista. Erityisesti jokaisen oikeushenkilön, joka osallistuu rahoitusvälinetransaktioihin EU:n markkinoilla, on oltava voimassa oleva LEI-koodi. LEI on maailmanlaajuisesti hallinnoitu tunniste, jota hallinnoi GLEIF, ja sääntelyviranomaiset edellyttävät sitä yhä useammin useiden kehysten puitteissa samanaikaisesti. On tärkeää huomata, että tämä vaatimus ei koske ainoastaan pankkeja ja sijoituspalveluyrityksiä. Se koskee kaikkia yrityksiä, jotka ostavat tai myyvät arvopapereita, osallistuvat johdannaistransaktioihin tai käyttävät sijoitusalustaa, joka toteuttaa kauppoja EU:n säännellyillä markkinoilla. Mitä “Ei LEI:tä, ei kauppaa” tarkoittaa MiFIR:n 26 artikla määrää, että sijoituspalveluyritys

Mitä AML tarkoittaa ja mitä se merkitsee yrityksellenne? Rahanpesun torjunnan (AML) vaatimustenmukaisuus ei ole enää vain pankkien ja rahoituslaitosten huolenaihe. Euroopan unionin uusi sääntelykehys tiukentaa sääntöjä merkittävästi ja laajentaa velvoitteita huomattavasti laajemmalle joukolle yrityksiä. Tämän seurauksena yritysten, jotka haluavat toimia sujuvasti rahoitusjärjestelmässä, on todistettava henkilöllisyytensä – nopeasti ja luotettavasti. LEI-koodi on yksi käytännöllisimmistä työkaluista juuri tähän tarkoitukseen. AML (Anti-Money Laundering, rahanpesun torjunta) on sääntelykehys, joka edellyttää rahoitusalan ja muiden alojen yrityksiltä asiakkaidensa tunnistamista, liiketoimien seurantaa ja epäilyttävän toiminnan ilmoittamista. Taustalla oleva logiikka on yksinkertainen: kun jokaisella rahoitustapahtuman osapuolella on luotettava tunniste, laittomien varojen siirtäminen järjestelmän läpi havaitsematta vaikeutuu merkittävästi. EU toimi äskettäin asti direktiiveihin perustuvalla järjestelmällä, jossa jokainen jäsenvaltio implementoi yhteiset säännöt omalla tavallaan. Tämä loi hajanaisuutta. Jotkut maat tulkitsivat vaatimuksia tiukemmin, toiset lievemmin. Näin ollen usean maan alueella toimivan yrityksen oli navigoitava eri sääntöjen joukossa kussakin lainkäyttöalueella. Tuloksena oli

Miksi maksupetos on jokaisen yrityksen ongelma Kuvittele, että ostovelkatiimisi vastaanottaa sähköpostiviestin. Se näyttää täsmälleen samalta kuin pitkäaikaisen toimittajan viesti: sama logo, sama allekirjoitus, sama tuttu sävy. Viestissä kerrotaan, että toimittajan pankkitiedot ovat muuttuneet, ja pyydetään ohjaamaan seuraava maksu uudelle tilille. Maksu suoritetaan. Viikkoa myöhemmin todellinen toimittaja soittaa ja kysyy, miksi lasku on maksamatta. Silloin rahat ovat jo kadonneet. Tämä ei ole hypoteettinen skenaario. Se tapahtuu yrityksille ympäri maailmaa joka päivä. Maksupetos ei koske vain pankkeja tai sijoituspalveluyrityksiä. Se koskee jokaista yritystä, joka maksaa toimittajille, selvittää laskuja tai vastaanottaa maksuja asiakkailta. Yksi käytännöllisimmistä työkaluista sen torjumiseksi on LEI-koodi, josta useimmat tavalliset yritykset eivät ole koskaan kuulleet. Maksupetoksen laajuus on huomattava Maksupetos ei ole marginaalinen ongelma. Association for Financial Professionalsin mukaan 76 % organisaatioista koki maksupetosyrityksiä tai todellisia maksupetoksia vuonna 2025. Tämä tarkoittaa, että kaksi kolmesta yrityksestä kohtaa petosyrityksiä minä tahansa vuonna.