Miksi LEI:tä käytetään Yhdysvalloissa
Yhdysvalloissa LEI-koodia käytetään tilanteissa, joissa yrityksen toiminta sisältää säänneltyjä rahoitustapahtumia tai ammattimaisten rahoituspalvelujen käyttöä. LEI:tä ei luotu yleiseksi yritystunniseksi eikä yritysrekisterin korvikkeeksi. Sen tarkoituksena on mahdollistaa rahoitustapahtumien teknisesti oikea käsittely tilanteissa, joissa tapahtumaraportointi on pakollista.
Yhdysvaltain lähestymistapa on käytännöllinen: LEI:tä sovelletaan silloin, kun rahoituspalveluntarjoajan on toimitettava tietoja tapahtumasta ja kun oikeushenkilön yksiselitteinen tunnistaminen on tätä varten välttämätöntä. Jos tällaista velvoitetta ei synny, LEI:lle ei ole tarvetta.
Laajemman sääntelykatsauksen saamiseksi katso yksityiskohtainen oppaastamme LEI-koodi Yhdysvalloissa: mitä sinun tulee tietää.
Missä tilanteissa LEI tulee tosiasiallisesti tarpeelliseksi Yhdysvalloissa
LEI tulee tarpeelliseksi Yhdysvalloissa, kun yritys osallistuu rahoitustapahtumiin, joihin kohdistuu raportointivaatimuksia. Tämä koskee ensisijaisesti tilanteita, joissa tapahtuman toteuttaa tai välittää säännelty rahoituspalveluntarjoaja.
Tyypillisiä tilanteita ovat:
– johdannais- ja swap-tapahtumat
– institutionaaliset tai ammattimaiset arvopaperitapahtumat
– tapahtumat säännellyillä kaupankäyntialustoilla
– tapahtumat, jotka pankin tai välittäjän on raportoitava omissa nimissään
Tällaisissa tilanteissa LEI ei ole valinnainen lisäominaisuus. Jos LEI puuttuu, palveluntarjoaja ei voi suorittaa tapahtumaa asianmukaisesti järjestelmissään.
Kenen vaatimus se käytännössä on?
Yhdysvalloissa LEI-vaatimus ei yleensä tule suoraan sääntelyviranomaiselta yrittäjälle. Vaatimus syntyy epäsuorasti rahoituspalveluntarjoajien kautta.
Sääntelyviranomaiset, kuten Commodity Futures Trading Commission (CFTC) ja Securities and Exchange Commission (SEC), asettavat raportointivelvoitteita pankeille, välittäjille ja alustoille. Nämä palveluntarjoajat ovat vastuussa siitä, että tapahtumatiedot ovat oikein ja säännösten mukaisia.
Jos raporttiin on sisällytettävä oikeushenkilön tunniste, palveluntarjoajan on hankittava se asiakkaalta ennen tapahtuman toteuttamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että LEI:tä pyytää pankki tai välittäjä, ei sääntelyviranomainen.
Dodd-Frank-laki ja raportointivelvoitteet
Yhdysvalloissa LEI:n käytännön käyttö johtuu ensisijaisesti Dodd-Frank Wall Street Reform and Consumer Protection Act -laista. Laki otti käyttöön raportointivelvoitteet rahoitustapahtumista pankeille, välittäjille ja kaupankäyntialustoille. Laki ei vaadi LEI:tä suoraan yrityksiltä. Sen sijaan se velvoittaa palveluntarjoajat toimittamaan oikeita ja yksiselitteisiä tietoja säännellyistä tapahtumista.
Tätä varten palveluntarjoajan on kyettävä tunnistamaan, mikä oikeushenkilö tosiasiallisesti suoritti tapahtuman. LEI on Global Legal Entity Identifier Foundationin (GLEIF) ylläpitämä maailmanlainen oikeushenkilön tunnistejärjestelmä, ja sitä käytetään vakiotunnisteena tämän vaatimuksen täyttämiseksi. Tästä syystä pankit ja välittäjät pyytävät LEI:tä ennen tapahtuman toteuttamista – eivät omasta harkinnastaan, vaan lakisääteisten raportointivelvoitteiden noudattamiseksi.
Miksi pankki tai välittäjä vaatii LEI:tä
Pankille tai välittäjälle LEI ei ole asiakkaan mukavuuskysymys, vaan heidän oma sääntelyvastuunsa. Jos he eivät voi raportoida tapahtumaa asianmukaisesti, ongelma on heidän puolellaan, ei asiakkaan.
Tästä syystä LEI-vaatimusta ei lykätä. Jos LEI vaaditaan, se pyydetään ennen tapahtuman toteuttamista. Jos LEI puuttuu tai ei ole voimassa, palveluntarjoaja ei voi sallia tapahtumaa järjestelmässään, koska se ei voi täyttää sääntelyvelvoitettaan.
Yrittäjän näkökulmasta tämä saattaa näyttää odottamattomalta tai “piilotetulta” vaatimukselta, mutta kyseessä ei ole yritykseen kohdistettu erillinen päätös. Se johtuu palveluntarjoajan velvollisuudesta raportoida tapahtuma oikein.
Miten LEI ilmenee käytännössä yrittäjälle
Yrittäjälle LEI:n tarve ilmenee yleensä hyvin konkreettisesti. Palveluntarjoaja ilmoittaa, että LEI-koodi vaaditaan tapahtuman toteuttamiseksi. Lisäselityksiä tai erillisiä prosesseja ei seuraa.
LEI:tä ei käytetä päivittäisessä liiketoiminnassa, laskutuksessa tai sopimuksissa. Sitä pyydetään vain, kun yrityksen toiminta saavuttaa rahoitustapahtumien tason, jossa raportointi on pakollista.
Jos yritys ei toimi tällaisissa puitteissa, LEI:n tarve ei ehkä koskaan synny. Jos toiminta muuttuu, LEI-vaatimus syntyy tietyssä tapahtumassa, ei abstraktina sääntönä.
Kansainväliset ja rajat ylittävät tapahtumat
Yhdysvaltalaisille yrityksille LEI:n tarve syntyy usein myös kansainvälisten tapahtumien kautta. Jos tapahtuma toteutetaan useiden lainkäyttöalueiden alueella toimivan pankin tai alustan kautta, LEI:tä käytetään usein yhteisenä teknisenä standardina.
Tällaisissa tapauksissa LEI-vaatimus ei johdu suoraan Yhdysvaltain lainsäädännöstä, vaan siitä, että palveluntarjoajan on käsiteltävä sama tapahtuma useiden sääntelykehysten mukaisesti. LEI mahdollistaa sen, että palveluntarjoaja voi käsitellä saman tapahtuman useiden sääntelykehysten mukaisesti ilman erillisiä poikkeuksia tai manuaalisia tarkastuksia.
Yhteenveto
Yhdysvalloissa LEI ei ole yleinen liiketoimintavaatimus. Monissa rahoituskonteksteissa se on kuitenkin käytännössä väistämätön. LEI:n tarve ei synny pelkästä yrityksen olemassaolosta, vaan yrityksen toiminnasta.
LEI:tä ei vaadita yrittäjältä abstraktina sääntönä. Sitä vaativat pankit ja rahoituspalveluntarjoajat, kun he eivät voi täyttää sääntelyvelvoitteitaan ilman sitä. Kun tämä kynnys ylitetään, LEI:stä tulee edellytys tapahtuman toteuttamiselle.
Yhdysvaltain kontekstissa LEI on käytännöllinen työkalu, joka ilmenee vain, kun yrityksen toiminta saavuttaa säänneltyjen rahoitustapahtumien tason. Kun tämä kynnys ylitetään, LEI ei ole enää valinnainen.
Jos yrityksenne on saavuttanut tämän kynnyksen, voitte rekisteröidä tai uusia LEI:nne täällä.