Sivuliikkeen avaaminen ei automaattisesti tarkoita, että tarvitset toisen LEI-tunnuksen
Yritys avaa sivuliikkeen ulkomailla. Yrityksellä on jo LEI (Legal Entity Identifier), mutta sivuliikkeellä on oma paikallinen rekisteröintinumeronsa. Tarvitseeko sivuliike myös oman LEI-tunnuksen?
Ei automaattisesti. Ulkomainen sivuliike voi olla oikeutettu omaan LEI-tunnukseen, mutta se, tarvitseeko se sellaisen, riippuu säännöistä, joita sovelletaan sen toimintaan ja raportointiin. Pelkkä paikallinen rekisteröintinumero ei synnytä LEI-vaatimusta.
Ensimmäinen asia, joka on selvitettävä, on se, onko kyseessä sivuliike vai tytäryhtiö.
Sivuliike vs. tytäryhtiö: mitä eroa niillä on?
Sivuliike on osa samaa oikeushenkilöä kuin sen pääkonttori. Rekisteröinti toisessa maassa ei tee siitä erillistä yhtiötä.
Tytäryhtiö on erillinen oikeushenkilö. Jos sen toiminta edellyttää LEI-tunnusta, se tarvitsee oman tunnuksensa. Se ei voi käyttää emoyhtiönsä LEI-tunnusta sen sijaan.
ROC:n (Regulatory Oversight Committee) kansainvälisiä sivuliikkeitä koskeva politiikka tekee tämän eron määritellessään, mitkä sivuliikkeet ovat oikeutettuja LEI-tunnukseen.
Milloin sivuliikkeen tulisi käyttää pääkonttorin LEI-tunnusta?
Jotkin raportointisäännöt edellyttävät pääkonttorin LEI-tunnusta, vaikka sivuliike voisikin hankkia oman tunnuksensa.
Esimerkiksi ESMA (European Securities and Markets Authority) selventää, että Euroopan unionissa toimivan sijoituspalveluyrityksen on käytettävä pääkonttorinsa LEI-tunnusta raportoidessaan unionin ulkopuolella sijaitsevan sivuliikkeen kautta toteutettuja liiketoimia.
Tämä ohjeistus koskee liiketoimien raportointia MiFIR-asetuksen (Markets in Financial Instruments Regulation) 26 artiklan mukaisesti.
Sivuliike on osa samaa oikeushenkilöä kuin sijoituspalveluyritys.
Sivuliikkeen oma LEI-tunnus ei tarkoita, että se olisi oikea koodi jokaiseen raporttiin. Sovellettavat raportointisäännöt määräävät, mitä LEI-tunnusta käytetään.
Milloin sivuliike voi tarvita erillisen LEI-tunnuksen?
Erillinen LEI-tunnus voi olla tarpeen silloin, kun valvonta- tai raportointivaatimukset tunnistavat sivuliikkeen erikseen.
Yksi esimerkki tulee vakuutusalalta. EIOPA:n (European Insurance and Occupational Pensions Authority) LEI-tunnuksen käyttöä koskevat ohjeet toteavat, että kansallisten valvontaviranomaisten tulisi vaatia LEI-tunnusta ETA-alueelle (Euroopan talousalue) perustetuilta sivuliikkeiltä, joiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääkonttori sijaitsee ETA-alueen ulkopuolella.
Tämä on erityinen valvontatapaus. Se ei luo yleistä vaatimusta sille, että jokaisen ulkomaisen sivuliikkeen tulisi hankkia LEI-tunnus.
Sivuliikkeen LEI-tunnus mahdollistaa viranomaisille toiminnan tunnistamisen tietyssä maassa säilyttäen samalla selkeän yhteyden pääkonttoriin.
Mitkä sivuliikkeet ovat oikeutettuja omaan LEI-tunnukseen?
ROC:n kansainvälisiä sivuliikkeitä koskevan politiikan mukaan edellytyksiin kuuluvat:
Sivuliike sijaitsee eri maassa kuin sen pääkonttori.
Se on rekisteröity julkisesti saatavilla olevaan yritys-, valvonta- tai verorekisteriin.
LEI-viitetiedot tunnistavat sen sivuliikkeeksi ja tallentavat sen yhteyden pääkonttoriin.
Jos yrityksellä on useita sivuliikkeitä samassa ulkomaassa, politiikka mahdollistaa yhden LEI-tunnuksen johtavalle sivuliikkeelle tai sivuliikeverkostolle kyseisessä maassa. Jokainen toimipiste ei saa omaa koodiaan.
Nämä edellytykset määrittävät oikeutuksen. Ne eivät itsessään tee LEI-tunnuksesta pakollista.
Mitä kannattaa tarkistaa ennen hakemista?
Jos pankki, välittäjä tai valvontaviranomainen pyytää sivuliikkeeltäsi LEI-tunnusta, selvitä kolme asiaa:
Tarvitsevatko he pääkonttorin LEI-tunnuksen vai erillisen LEI-tunnuksen sivuliikkeelle?
Mihin liiketoimeen tai raporttiin koodia käytetään?
Jos he vaativat sivuliikkeen LEI-tunnusta, mikä sääntö tai palveluehto sitä edellyttää?
Hyödyllinen kysymys on: ”Voimmeko käyttää pääkonttorimme LEI-tunnusta tähän tarkoitukseen, vai vaaditteko erityisesti sivuliikkeelle rekisteröityä LEI-tunnusta?”
Tämän vastauksen hankkiminen ennen hakemista auttaa välttämään tarpeettoman rekisteröinnin ja varmistaa, että annat oikean koodin.